Studio tuula y

Henri Hagman: ”Don Quijote”
6.2.-26.2.2021

Uuteen tuotantooni on useita näkökulmia. Yksi on se, että tulen nykyään enemmän katsojaa vastaan. Jos maalaustaidetta ajateltaisiin musiikkina, homma on se, että pyrin sovittamaan luontaisen freejazzini jollakin tavalla yleisesti hyväksyttävään muotoon. Olen kaivellut muistiani, että mitä populaarijuttuja niitä nyt olikaan. Muistan Tapio Rautavaaran ja Hanoi Rocksin – olisiko vaikkapa niissä ja niiden kaltaisissa jotakin suuntaa minullekin? Seison pensseli kädessä keskellä työhuonetta ja tunnustelen tätä kysymystä.


Toinen näkökulma juontuu edellisestä. Hylätään maalauksen perusparametrit ja tehdään sellaisia teoksia, joita ei voi nähdä koskaan kerralla kokonaan. Tehdään vähän veistosmaista kolmiulotteisuutta ja laitetaan teoksiin paikoin kunnolla kiiltoa. Kiiltohan on ollut sangen ”out” modernistisessa maalaustaiteessa, mutta jos ajatellaan taideteoksen alkuperää, niin juuri kiilto ja kimallus ovat ne seikat, jotka aikoinaan tekivät kulttiesineistä maagisia ja vetoavia. Kiilto on myös jossain määrin jo esittävyyttä – vettä, valon välkähtelyä jne.


Seuraa kolmas uusi asia: tahto harpata proosan puolelle, eli ruveta itsekin miettimään, että mitä nämä teokset oikeastaan esittävät. Maisemia ja tiloja nyt ainakin. Ja tuossahan on aivan kuin punainen tuulimylly – ettei vain olisi se kuuluisa paheiden pesä Moulin Rouge Pariisissa. Piirretäänpäs siihen Don Quijote viereen alleviivaamaan, ikään kuin sisäänheittäjäksi teokseen.


Neljäs näkökulma muodostuu kaikista edellisistä. Kullekin teokselle näyttää nimittäin rakentuvan näillä metodeilla siinä mielessä vahva identiteetti, että teos ei enää olekaan niin kiinnostunut valosta ja olinympäristöstään, vaan se nojaa elämänsä ja olemuksensa juuri noihin muihin seikkoihin ja pysyy elossa missä hyvänsä.


Näistä uusista seikoista huolimatta teoksissa on silti aina se vanha kunnon värisommitelma-ajattelu – mikäli joku vielä haluaa sitä silmäpeliä pelata. Se on milloin missäkin: uumenissa, kulman takana tai aivan pinnassa. Kätkeytyneenä, päälle käyvänä.

Share by: